Ei_niin_perus_perjantai

Mistä aloittaisin...? Viihdyn savonlinnassa. Se on selviö. Kotipaikkakunnalla ei juuri tapahdu mitään, mutta siellä on yksi tärkeä syy käydä. Perhe. Koen lisäksi olevani ainakin välillä myös melko hyödyllinen täällä. Se minkä minä teen, on pois vanhempieni työtaakasta. Tiedän, ettei tämä ole minun työtäni, mutta vanhempieni on. On kuitenkin täysin eri asia asua maalla, kuin muualla. Työtä on koko ajan. Eikä se lopu tekemällä. 

Esimerkkinä tämä päivä. Lehmät ovat uteliaita. Kun joku salpa unohtuu vähän tavallista löysemmälle, on todennäköistä, että lehmä sen avaa. Jee. Ihan kiva temppu sinänsä, mutta parinkymmenen lehmän löytyminen jostain aivan muualta kuin missä niiden pitäisi olla, ei ilostuta. No. Kaikkialla oli....niin. Paskaa. Ja yksi lehmä oli onnistunut putoamaan lypsyrobotin edessä olevaan lypsymonttuun. (Noin metriä syvä suuren ammeen kokoinen monttu, jossa seisoessa lypsäjä on sopivalla tasolla lehmään nähden.) 

Eikä montusta nouseminen ollutkaan yhtään niin helppoa, kuin sinne meneminen. Rappusten ja kaikkien mahdollisten ritilöiden irrottelun jälkeen eläin oli tasan yhtä kiipelissä kuin ennenkin. Soitimme palokuntaan. Muutaman tunnin työllä, kiskomisella, vetämisellä, suunnittelulla ja korokkeiden asettelulla oli eläin saatu lopulta ylös. 

Itsehän olin siis vain käynyt vilkaisemassa tilannetta. Siivoaminen oli päätetty toteuttaa tänään, joten jätin pelastusoperaation taivavammille ja heiluin imurin kanssa pitkin taloa. 

Suomi hävisi Ruotsille. Ei lisättävää. 

Perunat sentään vielä osasin keittää ja valmistaa ruskeaa kastiketta. Aina joku pahoittaa mielensä. (Pahoittelen ontuvan intertekstuaalista viittausta.) 

Lampaiden ja kanojen ruokkimisen jälkeen pyörähdin navetallakin. Vasikat on kuitenkin suurisilmäisiä eläinvauvoja. Pakko vähän pussailla. Isolla porukalla hommat hoituu nopeammin, mutta omaa lehmää oja...montusta nostaessa ei muidenkaan lypsäminen robotilla ollut mahdollista, joten lypsyjono kasvoi. Ja venyi. Ja jatkui. Tietokoneen näyttö oli punainen. (Yli 12 tuntia lypsämättä olleet) 

Ei mahda mitään. Tehtiin mitä voitiin ja katsotaan mihin se riittää. (Yäk. Urheiluviittaus) huomenna sitten lisää. 

Saunaan ja sänkyyn. Aamulla sängyn vieressä piippaa jokin, johon olen muodostanut riippuvuussuhteen. En silti tykkää herätä kesken unien. Ne kuin on useimmiten tosi. Kivoja. ;) (Eka hymiö!!!!) 

Päivä oli pitkä ja monivaiheinen. Mutta hei. Oli hyviäkin juttuja. Ja huomenna taas uusia. (Klisee. Joo joo. Sori. Mut se on totta!) 

P.S. Talvipäivät jäi nyt välistä. Ehkä ensivuonna. Sitäpaitsi Joensuu on aika lähellä. :D