Ruuhkaa

Viimehetken paniikista ei vielä voi puhua. Ne on niitä viimeisiä iltoja ja öitä. ;) Paljon on tehty, mutta paljon on vielä jäljellä. Hyvät arvosanat palkitsevat. Vaatimukset viiden tunnin portfoliokirjoittamisesta joka luennon jälkeen ahdistaa. Saa nähdä. 

Tilannekatsaus: 

1. Tänä talvena luistelu ✔

Vesi nousi pellolle ja jäätyi. Oma luonnonjää takapihalla. Luksusta. 

2. Ystävä vklp kotona ✔

3. Lennot ja hotelli Pariisiin ✔

4. Tentti ja muut lähestyvät deadlinet 

Joo... Tää on vielä työn alla, mut siitä se luisuu. 

Kaksinaamaisuus ei ole hyvä juttu, mutta neljän naaman kollaasi piristää mustavalkoisenakin. 

Niitä päiviä

Ei jaksaisi millään olla reipas ja aikaansaava. On flunssakin. Väsyttää. Tapahtuu paljon. Liikaa. Ja ei oikeastaan kuitenkaan mitään. 

Moneen ympärilläni on sattunut. Minuunkin vähän. Joskus se on tarkoituksellista, yleensä vain ajattelemattomuutta. Ihminen ei aina ole ihmiselle hyvä. 

Tämä osuu aika lähelle. 

http://m.youtube.com/watch?v=W7OSrHWobp4&feature=kp

Sängynpohjalla itkeminen ei kuitenkaan auta ketään. Ei pidemmän päälle. On noustava ylös. 

Yritän ottaa mallia. 

Ei_niin_perus_perjantai

Mistä aloittaisin...? Viihdyn savonlinnassa. Se on selviö. Kotipaikkakunnalla ei juuri tapahdu mitään, mutta siellä on yksi tärkeä syy käydä. Perhe. Koen lisäksi olevani ainakin välillä myös melko hyödyllinen täällä. Se minkä minä teen, on pois vanhempieni työtaakasta. Tiedän, ettei tämä ole minun työtäni, mutta vanhempieni on. On kuitenkin täysin eri asia asua maalla, kuin muualla. Työtä on koko ajan. Eikä se lopu tekemällä. 

Esimerkkinä tämä päivä. Lehmät ovat uteliaita. Kun joku salpa unohtuu vähän tavallista löysemmälle, on todennäköistä, että lehmä sen avaa. Jee. Ihan kiva temppu sinänsä, mutta parinkymmenen lehmän löytyminen jostain aivan muualta kuin missä niiden pitäisi olla, ei ilostuta. No. Kaikkialla oli....niin. Paskaa. Ja yksi lehmä oli onnistunut putoamaan lypsyrobotin edessä olevaan lypsymonttuun. (Noin metriä syvä suuren ammeen kokoinen monttu, jossa seisoessa lypsäjä on sopivalla tasolla lehmään nähden.) 

Eikä montusta nouseminen ollutkaan yhtään niin helppoa, kuin sinne meneminen. Rappusten ja kaikkien mahdollisten ritilöiden irrottelun jälkeen eläin oli tasan yhtä kiipelissä kuin ennenkin. Soitimme palokuntaan. Muutaman tunnin työllä, kiskomisella, vetämisellä, suunnittelulla ja korokkeiden asettelulla oli eläin saatu lopulta ylös. 

Itsehän olin siis vain käynyt vilkaisemassa tilannetta. Siivoaminen oli päätetty toteuttaa tänään, joten jätin pelastusoperaation taivavammille ja heiluin imurin kanssa pitkin taloa. 

Suomi hävisi Ruotsille. Ei lisättävää. 

Perunat sentään vielä osasin keittää ja valmistaa ruskeaa kastiketta. Aina joku pahoittaa mielensä. (Pahoittelen ontuvan intertekstuaalista viittausta.) 

Lampaiden ja kanojen ruokkimisen jälkeen pyörähdin navetallakin. Vasikat on kuitenkin suurisilmäisiä eläinvauvoja. Pakko vähän pussailla. Isolla porukalla hommat hoituu nopeammin, mutta omaa lehmää oja...montusta nostaessa ei muidenkaan lypsäminen robotilla ollut mahdollista, joten lypsyjono kasvoi. Ja venyi. Ja jatkui. Tietokoneen näyttö oli punainen. (Yli 12 tuntia lypsämättä olleet) 

Ei mahda mitään. Tehtiin mitä voitiin ja katsotaan mihin se riittää. (Yäk. Urheiluviittaus) huomenna sitten lisää. 

Saunaan ja sänkyyn. Aamulla sängyn vieressä piippaa jokin, johon olen muodostanut riippuvuussuhteen. En silti tykkää herätä kesken unien. Ne kuin on useimmiten tosi. Kivoja. ;) (Eka hymiö!!!!) 

Päivä oli pitkä ja monivaiheinen. Mutta hei. Oli hyviäkin juttuja. Ja huomenna taas uusia. (Klisee. Joo joo. Sori. Mut se on totta!) 

P.S. Talvipäivät jäi nyt välistä. Ehkä ensivuonna. Sitäpaitsi Joensuu on aika lähellä. :D

Hetkessä

Elä hetkessä. Elä, hetkessä. Kunhan elät. Voi elämä. 

Hyvää mieltä. Me pärjätään ja osataan. Jos ei ihan vielä, niin opetellaan, opitaan. Just tollasena minä sinusta tykkään. Äikän ope kyllä sanoi jo aikoja sitten, ettei  yläkouluikäiset enää saa tykätä. Pitää arvostaa, pitää tai vaikka jopa rakastaa. No. Rakastetaan sitten. Joka päivä. Monesti päivässä. 

Tää oli hyvä päivä. Huominen on vielä parempi. <3 

P. S. Tykkään teistä ;)

Opintohavainnointia

Valo voi tulla ulkoa sisälle tai sisältä ulos

Hihaa ommeltaessakin päätetään ensin mitä halutaan ja edetään sitten sitä kohti

Verhot estävät muita näkemästä sisälle, mutta myös sinua näkemästä ulos 

Antava pääntie ehkäisee kuristumista

Kohoamisvara on huomiotava sekä sämpylöitä paistettaessa että kaulusta suunniteltaessa

Vyötärö on sellainen selkeä paikka, josta lähdetään liikkeelle

Tästä sais pitkän laulun

.sIraP

Ah, sinä torstai

Myöhään valvominen ja vielä myöhempään nukkuminen ei edesauta asioiden edistymistä. Iltaisin tulee tehtyä kaikkea kivaa ja rentouttavaa, mutta ei niinkään opiskelua koskevaa. Puhelin on kasvanut käteen kiinni (oikeaan käteen, vasen kipeytyi virkkauksesta...). 

Pakkanen on pukenut puut kuuraleninkeihin. Kaunista. Niin valkoista ja kylmää. Instagrami ja fb ovat täynnä kuvia lumisesta luonnosta. En arvostele. Kaunista.  Uskomattoman kaunista. 

Valveutunut kuluttaminen ja asiakaspalautteen antaminen rikastuttivat minua viidellä eurolla. 

Kuvan ilmeisen kokkaustaitoinen mies ei valitettavasti sisältänyt hintaan. Tortillapohjien lämmittäminen jää siis vastaisuudessakin itseni tehtäväksi. 

Matkustaa voi bussilla tai junalla. Joku jopa repäisee ja ottaa taksia. Sitten on vielä kimppakyydit. Tiivistetysti: halpa kyyti, juttuseuraa, jaettuja kuluja ja tuhinaa. Takapenkillä on lupa nukkua. Etupenkillä jututtaa kuskia. Hauskat jutut on plussaa. Reittiohjeet aikaansaavat kiitollisuutta. 

Tässä se aurinko paistaa risukasaan. Tai takapihan murattiin, kuka näistä nyt ottaa selvää. :D

Akateemisuutta

Olin väitöstilaisuudessa. 

Sellaisessa pitää kuulema käydä vähintään kerran yliopisto-opintojen aikana. Väitöskirjan tekemisestä ja yleensäkin tutkimuksesta sekä tietysti aiheesta, perinnerakentamisesta, selvisi paljon uutta. Olen siis taas vähän viisaampi. Vähän kyllä välillä väsytti. 

Kakkua en syönyt. 

Turvotusta

Tänään opin, ettei ikinä saisi olettaa. Tuskin kuitenkaan opin sitä oikeasti. Ja elämä on väkisinkin täynnä olettamista. Kaikkea ei voi tietää. Epävarmuutta kuitenkin tulee lievennettyä olettamalla. Toiset asiat ovat todennäköisempiä kuin toiset. Mutta vaikka kuinka olettaa, vaikka kuinka toivoo ja haaveilee, ei aina oleta oikein. Ja kun niin käy, voi tajuta, ettei ehkä edes ikinä uskonut oletukseensa. Ei täysin. Ihminen erehtyy. 

Joskus pallo osuu kentän sisäpuolelle, vaikka viimehetkellä väistitkin sitä, olettaen että se on ulkona. 

Se on lentopalloa. Se on elämää. 

Ihan hyvää

Pitäisi arvostaa hetkiä, jolloin kaikki on "ihan hyvin". Siis oikeasti Ok. Poikkeuksetta kaikki tajuavat iloita silloin, kun elämä taputtaa olkapäälle ja näyttää littipeukkua. Mutta, kun ne tavalliset arkipäivät, ne, jolloin ei tapahdu mitään ikävää, ovat myös arvokkaita. Loppujen lopuksi elämämme koostuu suurimmaksi osaksi juuri näistä päivistä. 

Tämäkin päivä oli oikeastaan ihan hyvä. Sämpylöitä ja koiran rapsuttamista. 

Pyrin aina olemaan kiitollinen niistä kaikista ihanista asioista, joita elämässäni on. On turha kiusata itseään liikaa ikävillä asioilla, joille ei edes voi mitään. Yksi maailman suurimmista siunauksista ovat ihmiset, joita myös ystäviksi kutsutaan. Lukemattomien ihanien hetkien lisäksi he ovat todella arvokkaita silloin, kun kaikki ei ole ihan hyvin. 

Olen kuullut, että rakkaus on ruma sana. Miten vain, mutta tunne on ihana. Parempaa huomista odottaen. 

Itsepalveluviikko

Kotikotona koko lähes neljäviikoisen joululoman viettäminen on vaihtelua muuhun opiskelijan arkeen. Varsinkin kun vanhemmat ja yhtä lukuun ottamatta nuoremmat sisarukset päättivät lähteä viikoksi Espanjaan. 

Korvessakin aika kuluu, kun tekemistä riittää. Olen jo rutinoitunut klo 5.40 herätyksiin ja reippaisiin/rauhallisiin keskipäivän hetkiin, jolloin voi vaikka ottaa päiväunet. Pitää kuitenkin aina laittaa vaikka pyykkikone päälle tai jotain muuta ajastavaa, joka herättää. En tietenkään pesukoneen ohjelman loppumiseen herää, vaan välillä puoliunissaan kelloa vilkaistessani ja ajan kulumiseen havahtuessani minulla on jo seuraava tekeminen mietittynä. Helpottaa sohvalta nousemista. 

Maanantaina jatkuu koulu. Sanon yliopistoa kouluksi, vaikka kielletään. :D kalenteri ei ole kovin täynnä, mutta tiedän, että keväästä tulee kiireinen. Sivuaineeseen ahnehdin perusopintojen lisäksi jo aineopintojakin. Tiedossa siis päällekäusyyksiä ja portfolio-paniikkeja. (Oikeasti. Miksi. Pakko. Jättää. Viimeiseen. Yöhön. !!!?) Ikäväkin vähän on. Kasvaa välillä ja toisessa hetkessä lievenee. 

Haaveilen taas kesästä slinnassa. Saa nähdä. Omatunto kolkuttaa, jos on onnellinen ja vapaa toisten raataessa. Mikä sitten on hyvä ja oikein. En tiedä. Voisin tehdä kesällä kandia. Pitäisi aloittaa. Teen tästä liian ison mörön. Muutkin ovat sen selättäneet. Tiedän, tiedän....Monenlaisia ajatuksia ja suunnitelmia.

 Kävin koiran kanssa ulkona. Hämärää ja lumista. Viimeinkin. 

Lupauksia

Uuden vuoden lupaukseni ei ollut aktivoitua blogin pitäjänä. Tekemisteni seuraaminen on tuskin niin mielenkiintoista, että tekisin tätä kenenkään muun kuin itseni vuoksi. Joskus ajatukset kuitenkin selkeytyvät ja pysyvät paremmin järjestyksessä, kun niitä kirjoittaa ylös. Se, ovatko ajatukseni hyödyllisiä edes itselleni on taas toinen juttu...

Uusi vuosi oli mukava. Kavereita, rakettien katselua kerrostalon katolta ja valvomista. On ihanaa huomata omaavansa ystäviä, jotka voi lyhyelläkin varoitusajalla houkutella mukaansa. Ihania ovat myös ystävät, joiden voi luottaa pitävän kiinni sovituista asioista. Minä pidän teistä valtavasti. Nautin seurastanne, kun olette lähelläni ja kaipaan teitä kun olette kaukana.

Tämä ensimmäinen oikeasti ajatuksella kirjoitettu blogipäivitykseni on omistettu ystäville, sillä he ovat paitsi lyhtyjä polkuni varrella, myös valo, joka niistä loistaa.

Iitu